31.01.2019 10:22
Kategoria: MYT 3/2018
Kirjoittanut Ilari Martela
Tulosta
Sähköposti

Konkari

Evakkona Oulussa syntynyt karjalaispoika Arto Savolainen joutui veljensä kanssa sotalapseksi Ruotsiin. Tervakoskella hän innostui painimisesta. Jämsänkoskella hänestä kehittyi olympiatason painija. Ura jatkui myöhemmin Helsingissä. Kaivokselaan asetuttuaan hän oli perustamassa Vantaan Sampoa vuonna 1979. Hänen valmennustyönsä timantiksi hioutui Tuomo Karila.

LUJA KÄDENPURISTUS kertoo, että mies on vahva ja hyvässä kunnossa, vaikka ikää on jo 77 vuotta. Tuon miehen kanssa en lähtisi molskille. Hersyvä nauru soi vähän väliä Savolaisen jutustellessa lapsuudestaan, urastaan ja painiseuran perustamisesta Vantaalle — kerrassaan leppoisa karjalaisukko.

Savolainen syntyi Oulussa vuonna 1941. Hän sai asua kolme vuotta lapsena Jääskissä, Karjalassa ja päätyi monen mutkan kautta Tukholman eteläpuolelle sotalapseksi veljensä kanssa. Raahen, Lappeenrannan ja Tornion kautta nuoren Savolaisen tie vei Tervakosken Paistoon karjalaisyhteisöön. Siellä hän aloitti painin vuonna 1950 opettajansa innostamana. Toki Savolaisen lajikirjoon kuului ajan tapaan kaikki lajit, joita oli mahdollista harrastaa. Kun Savolainen saavutti ensimmäisen junioreiden SM-mitalinsa tammikuussa 1961, matka Sodankylään kesti pikajunalla noin kaksi vuorokautta.

Melbournen 1956 olympiavoittaja Kyösti Lehtonen houkutteli Savolaisen harjoittelemaan kanssaan Jämsänkoskelle. Oman painiharjoittelun ohessa Savolainen ohjasi myös junioreita. Vuonna 1964 hän pääsi edustamaan Suomea Tokion olympialaisiin. Lajinaan hänellä oli tuolloin vapaapaini.

Kyösti Lehtosen perässä Savolainen muutti Helsinkiin. Hän kilpaili Helsingin Paini-Miehissä ja valmensi Santahaminan urheilukomppaniassa. ”Olin tunnollinen harjoittelulle, työlle ja perheelle. Yhtälö ei ole paras mahdollinen. Viimeinen Suomen mestaruus tuli 1973”, Savolainen toteaa. Yhteensä hän saavutti neljä Suomen mestaruutta.

Kun painitoiminta loppui yleisseura Hämeenkylän Pirkoissa, tuli aika perustaa Länsi-Vantaalle oma painiseura. ”Syyskuussa 1979 oli ensimmäiset harjoitukset Myyrmäen uimahallilla painisalissa, missä nykyään on kuntosali. Puolet oli painija puolet judomattoa”, Savolainen muistelee.

VANTAAN SAMMON valmentajana Savolainen on ollut seuran perustamisesta lähtien. Edelleen hän keskiviikkoisin vetämässä junioreille harjoituksia. Melko pian Vantaan Sammon toiminnan alettua Savolaisen valmennukseen asteli poika nimeltään Tuomo Karila, MM- ja EM-mitalisti sekä nykyinen Suomen Painiliiton puheenjohtaja.

”Valmentamisen tavat muuttuneet, vaikka liikkeet ovat samoja kuin aina ennekin”, Savolainen miettii. Nallepainissa vanhemmat touhuavat yhdessä lapsen kanssa harjoituksissa. ”Painimatto sopii sekä lapselle että vanhukselle”, Savolainen tietää.

”Paini kehittää harrastajiaan monipuolisimmin ja sopusuhtaisimmin verrattuna muihin lajeihin”, toteaa Savolainen ja vetoaa tutkittuun tietoon. ”Valmentajan tehtävä on opettaa käyttäytymistä, tekoa ja tapakasvatusta. Painimaan oppii vaan painimalla. Painissa ei voi nenä nousta eikä laskea. Kaikki häviävät joskus.”

SAVOLAINEN osallistui menestykkäästi veteraanien MM-kisoihin yli 55-vuotiaiden ikäluokassa, kunnes määrättiin yläikäraja. Savolainen on voittanut kuusi veteraanien maailmanmestaruutta. ”Ikäisekseni olen hyvässä kunnossa. Tuomo Karilan kanssa olen paininut enemmän kuin kukaan muu painija”, naurahtaa preerian sutena tunnettu Arto Savolainen.

1964 ottelu ennen olympialaisia. Vas. Martti Peltoniemi, oik. Arto Savolainen.